P. lactiflora eli Kiinanpioni on Suomen yleisin pionilaji. Luonnossa sitä esiintyy laajalla vyöhykkeellä Aasiassa. Kiinaa voidaan pitää sen kotimaana, onhan kiinanpionien kasvatus siellä ikivanhaa.
Kiinanpioni on myös eniten puutarhassa viljelty pionilaji, siitä on olemassa tuhansia lajikkeita. Aluksi oli suuntauksena kehittää yhä suurempia, raskaita, kerrottuja kukkia. Niiden lamoamistaipumuksen johdosta on nykyisin suuntaus kevyempiin, yksinkertaisiin tai puolikerrottuihin kukkamuotoihin. Niitä on valikoimassamme runsaasti.
Lajikkeet vaihtuvat osittain vuosittain ja muutama lajike on viljelykierrosta johtuen myynnissä vain joka toinen tai kolmas vuosi.
Kiinanpionien kukinta-aika riippuu kasvupaikasta. Se vaihtelee samankin puutarhan puitteissa. Lounais- Suomessa se osuu keskimäärin juhannuksen ja heinäkuun alun välille. Lapin läänissä voi kukinta osua heinä-elokuun vaihteeseen. Lajikkeista riippuvat erot eivät ole suuria: Myöhäiset kiinanpionit aloittavat ennen kuin varhaiset lopettavat. Kiinanpionit ovat noin metrin korkeita.
Kukinta-ajat ja korkeudet on karkeasti mainittu pionin tiedoissa. Kiinanpionien kesken on myös pieniä vivahde eroja, joita on poikkeavissa lajikkeissa avattu sanallisesti. Eri pionilajien kukinta-aikataulukko löytyy myös Pionien kukinta-ajoista -sivulta.
Viime vuosina on kiinanpionien kasvatus edennyt pohjoiseen päin. Niitä on menestyksellä kokeiltu yhä ylempänä Tornion- ja Kemijokien varsilla. Pohjoisemmaksi mentäessä kukinta harvenee ja Taka-Lapissa ei kesän lämpösumma joka kesä riitä kukka-aiheiden/kukinnan muodostumiseen. Hyvässä paikassa kiinanpionit kukkivat jopa Utsjoella.
