Japanilainen Toichi Itoh onnistui vuonna 1948 tekemään siihen asti mahdottomana pidetyn risteytyksen puuvartisen ja ruohovartisen pionin välillä. Itoh-hybridit ovat kalliita hitaan lisäyksen takia. Suuri edistysaskel saavutettiin kun Itoh-hybridien mikrolisäys onnistui kaupallisessa mittakaavassa. Tämän askeleen otti kanadalainen mikrolisäysyritys, nyt näitä ”kolmannen sukupolven” Itoheja on lisäyksessä kymmeniä lajikkeita. Perinteisen keltaisen värin lisäksi on tullut joukko pioneille aivan uusia värejä kuten esim. kanariankeltainen, kuparinpunainen, persikka/punaruskea ym. Itoh-hybridit käyttäytyvät ruohovartisten pionien tavoin. Uudet versot nousevat maasta, pitkät varret eivät talvehdi. Kasvit ovat erittäin pakkasenkestäviä. Maaperän läpäisevyys onkin ainoa tärkeä kasvupaikkavaatimus.
Itoh–hybridit eivät ole yhtä arkoja syys- ja talvikosteudelle kuin varsinaiset puuvartiset pionit.
Itoheja kannattaa kokeilla sellaisissakin puutarhoissa joissa puuvartiset eivät maanlaadun vuoksi ole menestyneet. Hyvässä paikassa oli jopa Sodankylässä Itoh pioneissa nuppuja kesällä -17, mutta nuoret taimet eivät vielä jaksaneet avata nuppuja.
Kukat ovat isokokoisia ja erittäin tuoksuvia. Ensimmäinen kukinta (pääkukinta) on kesäkuussa, mutta kukkia voi kehittyä aina pakkasten tuloon asti. Tämä ilmiö tapahtuu keltapensaspionia sisältävillä hybrideillä.
Itoh–hybridien varsi on kova, lähes taipumaton. Kasvit eivät tarvitse tuentaa missään olosuhteissa. Useimmat Itoh-hybridit ovat pystykasvuisia 70-80 cm korkeita.
